Lanzarote - Ihmeellinen saari

Lanzarote - Ihmeellinen saari

3.11.2018 14.00

Tulosta PDF

César Manrique pelasti ainutlaatuisen kotisaarensa holtittomalta hotellirakentamiselta. Lanzarotea hallitseva mustan, valkoisen ja sinisen panoraama on kuin maalauksesta. Silmiä hivelevissä maisemissa mieli rauhoittuu ja pirustakin tulee kiva kaveri.

Taivaan sini, maan musta laava ja horisontissa siintävät valkoiset talot. Taloissa on siniset tai vihreät ikkunaluukut, joiden sininen tulee taivaasta ja merestä ja vihreä luonnosta, eritoten saarelle ominaisista kaktuksista. Maisemaa voisi kuvata kuin satukirjassa.
Maailmankuulu taiteilija, César Manrique palasi kotisaarelleen 1960-luvulla pelastaakseen sen naapurisaaria, Gran Canariaa ja Teneriffaa, hotellirakentamiselta. Manrique laati tarkat ohjeet saarelle rakentamisesta. Perinteet on otettava huomioon, korkeat talot ovat kiellettyjä, värit ovat tarkoin määriteltyjä ja rakentamisen pitää kunnioittaa omaperäistä luontoa. Taiteilija sai mielipiteilleen päättäjien hyväksynnän ja yhteistyö sujui. Vielä tänäkin päivänä saarestaan ylpeät lanzarotelaiset kunnioittavat näitä sääntöjä.

Kuivunutta laavamassaa on ikkunan molemmin puolin.

César Manriquen ajatukset tulevat esille selvimmin hänen Tahichessa sijaitsevassa kotitalossaan, joka toimii nykyään museona ja on saaren suosituimpia nähtävyyksiä. Talo on rakennettu viiden laavakuplan sisään. Talossa tulee mystinen tunne, aivan kuin läheinen tulivuori olisi hetki sitten ryöpsähtänyt ja laava olisi juuri ja juuri ehtinyt kuivua.
Sisä- ja ulkotilat on yhdistetty upeaksi kokonaisuudeksi. Mieleenpainuvimpia yksityiskohtia on vulkaanisen maan muotoja mukaileva ikkuna, jonka läpi laava ikään kuin virtaa. Kuivunutta laavamassaa on ikkunan molemmin puolin. Katsojalle tulee epätodellinen olo.
Mieleen tulevat oman arkkitehtimme, Alvar Aallon ajatukset luonnon ja ympäristön kunnioittamisesta ja suunnittelusta niiden ehdoilla. Alvar Aallon nimeä kantavien maljakoiden kautta voi vapaan muodon kuvitella näkevänsä myös Tahichen talossa, nyt Lanzaroten vulkaanisesti ryöppyävään maaperään sovitettuna.

Timanfayan luonnonpuisto alkaa kivenheiton päästä Manriquen kotitalolta. Jos Lanzaroten maisemaa hallitsevat mustan, valkoisen ja sinisen sävyt, niin Timanfaylla värit pääsevät valloilleen. Auringonvalo leikkii tulivuorten rinteillä antaen niille mitä upeimpia metallinhohtoisia sävyjä. Neljäsosan Lanzaroten saarta kattava luonnonpuisto on saanut nykyisen ilmeensä 1700-luvun ja 1800-luvun alun rajuissa tulivuorenpurkauksissa.
Luonnonpuiston kävijää tervehtii ensimmäisenä Lanzaroten piru. Metallista muotoiltu saaren symboli vastaanottaa sekä etelästä että pohjoisesta tulevia vieraita. Samalla julman, mutta sympaattisen piruhahmon voi myös viedä kotiin. Pikkupiruun törmää nähtävyyksien yhteydessä olevissa matkamuistomyymälöissä. Suosituin tuliainen on pirusta tehdyt hopeariipukset, mutta hahmo koristaa myös t-paitoja, viinipullonkorkkeja, jääkaappimagneetteja ja kaikkea, mitä matkailijoiden houtukseksi on keksitty.

Monen matkailijan tie vie Timanfayan sydämeen Islote de Hilariolle, jossa maan kuumuutta havainnollistetaan heittämällä kuivia pensaita muutaman metrin syvyyteen saaden ne liekehtimään. Vierailijoille annetaan myös hyppysellinen polttavan kuumaa laavahiekkaa. Täältä lähtevät myös luonnonpuistossa tarkkaa reittiä kiertävät bussit, joiden mukana pääsee tulivuoritunnelmiin ja kuumaisemiin Mozartin Requiemin sävelin.
Tulivuorielämyksen kruunaa lounas Manriquen suunnittelemassa El Diablo -ravintolassa. Ravintolan lasisista seinistä avautuu upea näkymä Timanfayalle ja mitä erikoisinta, ruoka valmistetaan luonnongrillissä vulkaanisen maan kuumuudessa. Tarjolla on erilaisia liha- ja kanaruokia sisäfileistä vartaisiin. Maussa on jotain hyvin hienoa, vulkaanisen maan aromeja. Kun palan painikkeeksi nauttii vielä lasillisen saaren hyvää viiniä, niin nautinto on taattu. Kokemusta ei kannata kokeneenkaan kulinaristin jättää väliin.

Lanzaroten valkoviinejä kannattaa maistaa.

La Gerian viininviljelyalue sijaitsee sopivasti Timanfayan kupeessa. Alue on uljas esimerkki ihmisen sitkeydestä kasvattaa viiniköynnöksiä karussa ja tuliperäisessä maassa. Jokaiselle köynnökselle on kaivettu oma kuoppa, jota reunustaa puolikuun muotoinen kivirivistö. Kuopan tehtävänä on suojella tuulelta, mutta myös kerätä kosteutta kasville. Mustia vuorten rinteitä kapuavat kuopparivistöt ovat erikoinen näky ja poikkeavat täysin tyypillisistä viininviljelyalueista. Malvasia-rypäleestä tehtyjä viinejä maistellessa ei voi unohtaa ainutlaatuista ympäristöä, jossa rypäleet ovat kypsyneet.
Viiniitilalta voi ostaa kotiin viemisiksi saarella tehtyjä puna-, valko- ja kuohuviinejä sekä jälkiruokaviinejä. Vaikka Kanariansaarten viinit eivät ensimmäisinä tulisi mieleen arvostetuimpia viinejä listattaessa, niin eritoten Lanzaroten valkoviinejä kannattaa maistaa. Täyteläisten punaviinien ystäville saare viinit eivät ehkä ole paras valinta, mutta ne sopivat erilaisten tapasten ja kevyiden ruokien seuraksi. El Bermejo -jälkiruokaviini on yltänyt maailman parhaimmaksi rankatun katalonialaisravintolan elBullin listoille.

Lentokone kaartaa La Gerian yllä. Mustaan kumpuilevaan maahan kaivetut kuopat levittäytyvät maisemaan ja tapailevat jo vuorenseinämiä. Maisema on kuin kuusta. Näin Pedro Almodóvar aloittaa kuvauksensa Lanzarotella Särkyneet syleilyt -elokuvassaan. Kun päähenkilöt majoittautuvat Famaran kylän laitamilla sijaitseviin puolikuun muotoisiin bungaloweihin, muodon yhtäläisyyttä näiden ja viiniköynnösten kuoppien välillä ei voi olla huomaamatta.
Bungalows Playa Famaran vastaanoton seinällä komeilee kuva Espanjan suuresta elokuvaohjaajasta ja suuresta näyttelijästä Penélope Cruzista ja onhan virkailija päässyt hymyilemään tähtien väliin todistaakseen, että nämä todella kävivät ja asuivat täällä. Vuokrabungalowit ovat enimmäkseen lainelautailijoiden suosiossa, onhan Famara korkeine aaltoineen saaren parasta surffausaluetta. Osa bungaloweista on remontoituja omistusasuntoja. Muutama taloista on vielä myymättä.

Kanariansaarten vesillä viihtyvä cherne on niin tuoretta, että sen voi sanoa uineen lautasillemme.

Viehättävän Famaran kylän pienen kirkon kello kajahtaa keskipäivän merkiksi. Hattupäiset vanhat miehet keppeineen istuvat penkillä loputonta merta katsellen. Korkeat vuoret ovat aivan lähellä antaen ylvään taustan pienelle paikkakunnalle, jossa aistii suolan tuoksun.
Kokit perkaavat rannalla asiakkaiden edessä vasta pyydystettyjä kaloja tarjoten viihdettä lukuisille lokeille. Kanariansaarten vesillä viihtyvä cherne on niin tuoretta, että sen voi sanoa uineen lautasillemme. Kanarialle tyypilliset kastikkeet - punainen mojo pico ja vihreä mojo verde - sekä papas arrugadas, runsaassa suolavedessä keitetyt ryppyperunat, viimeistelevät konstailemattoman ja maukkaan lounaan.

Mirador del Rion näköalapaikalle pääsee vaikka samalla päiväretkellä kuin Famaraankin. Matka sinne ei ole pitkä. Muutenkin vuokra-autolla liikkuminen saarella on vaivatonta. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja välimatkat lyhyitä. Lähes viidensadan metrin korkeudessa, Manriquen suunnittelemassa kahvilassa voi nauttia kupposellisen café cortadoa ja ihastella huikeaa näkymää vastapäiselle La Graciosan saarelle. Jos ihastuu pieneen saareen niin paljon, että haluaa käydä siellä, on sekin mahdollista. Melko lähellä näköalapaikkaa sijaitsevasta Orzolan kylästä on päivittäinen lauttayhteys saaren ainoaan kaupunkiin Caleta del Seboon.

Jotta Lanzaroten Manrique-elämys olisi täydellinen, niin kannattaa vielä vierailla tulivuorenpurkausten seurauksena syntyneissä Cueva de Los Verdes ja Jameos del Aqua -luolissa. Jälkimmäisessä on myös 600-paikkainen akustiikastaan tunnettu auditorio ja maanalainen järvi, jossa elää ainoina maailmassa pienenpieniä albiinorapuja. Luolan pimeydessä eläneet ravut ovat sokeita. Kuuluisien pikkurapujen kunniaksi César Manrique on suunnitellut hauskan rapuveistoksen sisäänkäyntiin. Samantyyppinen, kalaa ja lintua kuvaava figuuri vastaanottaa vierailijat Mirador del Riossa. Yhtenäinen väripaletti, arkkitehtuuri ja monessa paikassa toistuvat elementit, kuten veistokset ja valaisimet tekevät Lanzarotesta esteettisesti ehjän kokonaisuuden.
Jameos del Aquassa sijaitsee myös monista Lanzarote-mainoksista tuttu suuri koristeallas. Miljöö syntyy tutuista väreistä, hehkuvansinisestä vedestä ja taivaasta, altaan silmiä häikäisevistä valkoisista reunoista ja voimakkaan mustasta laavasta. Auringonvalo takaa valokuvauksellisen kokonaisuuden.

Tyrskyjen lyödessä rantakiviin ja auringon vaipuessa horisonttiin on mukava kerrata lomapäivän kokemuksia tuoreita äyriäisiä tai vaikkapa paella marineraa maistellen.

Onpa päivänsä viettänyt retkeillen, harrastaen tai auringossa loikoillen, vie tie ennemmin tai myöhemmin illallispöydän ääreen. Hyviä vaihtoehtoja on paljon. Yksi houkuttelevimmista on kuuluisasta vihreästä laguunistaan tunnetun El Golfon pikkukylän kalaravintolat. Täällä auringonlaskun sanotaan olevan saaren kaunein, eikä väitettä sovi kiistää. Tyrskyjen lyödessä rantakiviin ja auringon vaipuessa horisonttiin on mukava kerrata lomapäivän kokemuksia tuoreita äyriäisiä tai vaikkapa paella marineraa maistellen.
Jos auringonlaskun romantiikka tuntuu liian tavanomaiselta, niin aina voi mennä tapaamaan pirua Islote de Hilariolle ja kokea tulivuoritunnelmaa pimeän aikaan.
Pirun illallisella nautiskellaan vulkaanisen maan kuumuudessa kypsynyttä ruokaa. Aromirikkaan aterian äärellä pimeyden peittäessä majesteettisen tulivuorimaiseman, voi kuvitella, miten purkaukset ovat riepotelleet tätä pientä saarta. Kun tunnelma ja mielikuvitus vievät mukanaan, niin voi jopa nähdä pienen pirun kulkevan mustassa maisemassa hiilihanko kädessään.
Lanzarote on ihmeellinen.

SANNA STEEN-GRÖNROOS

César Manrique (1919-1992)

Lanzaroten pääkaupungissa Arrecifessä syntyneen César Manriquen laaja tuotanto kattaa arkkitehtuurin lisäksi myös kuvataiteet ja veistokset. Manrique lähti vuonna 1945 kotisaareltaan opiskelemaan Madridiin, jossa hän asui parikymmentä vuotta ennen muuttoaan New Yorkiin vuonna 1964. Lanzarotelle hän palasi muutamaa vuotta myöhemmin.

Manrique loi uuden konseptin taiteen ja luonnon yhdistämisestä. Hänen arkkitehtuurinsa paras taidonnäyte on Lanzaroten saari, mutta hänen suunnitteluaan voi ihailla muuallakin Kanariansaarilla ja Espanjassa. Hän on suunnitellut muun muassa Puerto de la Cruzin kuuluisat Lago Martianez -merivesialtaat. Kuvataiteissa Manriquea voi ehkä eniten luonnehtia abstraktin taiteen ilmentäjäksi. Hänen tuotannossaan on havaittu niin post-dadan, post-kubismin, poptaiteen kuin kineettisenkin taiteen piirteitä. Manriquelle ominaista oli myös erilaisilla materiaaleilla, kuten raudalla, puulla ja teräsbetonilla leikittely, mikä on nähtävissä esimerkiksi Lanzaroten liikenneympyröiden taideteoksissa.
Manriquen ystäväpiiriin ovat kuuluneet muun muassa espanjalaiset taiteilijat Antoni Tàpies, Lucio Muñoz ja Manuel Milares. Yhdysvalloissa hän on saanut vaikutteita esimerkiksi Andy Warholin ja Mark Rothkon taiteesta. Hän on osallistunut lukuisiin näyttelyihin ja saanut useita kansainvälisiä palkintoja. Hän menehtyi traagisesti liikenneonnettomuudessa kotisaarellaan vuonna 1992.


Bongaa parhaat päältä

Lyhyen loman aikana kannattaa keskittyä nähtävyyksiin, jotka antavat hyvän läpileikkauksen saaresta. Nähtävyyksiin pääsee helposti omalla vuokra-autolla tai matkatoimistojen järjestämillä retkillä. Bussit kulkevat suurimpien kaupunkien välillä ja taksit ovat edullisia.

  • César Manriquen kotitalo on rakennettu viiden laavakuplan sisään. Talosta on hyvä aloittaa tutustuminen Manriquen arkkitehtuuriin saarella.
  • Timanfayan luonnonpuiston tulivuorimaisemat eivät jätä ketään kylmäksi. El Diablo -ravintolassa tarjoillaan luonnongrillissä kypsytettyä ruokaa.
  • Mirador del Rion näköalapaikalta aukeaa huikea näkymä vastapäiselle La Graciosan saarelle. Manriquen suunnittelema kahvila on louhittu kallion sisään.
  • Jameos del Aqua -luolassa voi jälleen ihmetellä Manriquen oivalluksia. Luolan 600-paikkaisen auditorion akustiikka on kiitelty.
  • La Gerian viininviljelyalueella kannattaa vierailla viinitilalla ja hankkia tuliaisiksi hyviä viinejä. Maisemat ovat ainutlaatuiset.
  • Famaran kylä lepää ylväissä maisemissa vuorten suojassa. Pedro ja Penélopekin viihtyivät täällä.
  • El Golfon koruttomista rantaravintoloista saa tuoretta kalaa. Kaupan päällisiksi voi nauttia saaren kauneimmasta auringonlaskusta.

Julkaistu Matkalehdessä 9/2012.
  197 / 418  


Keskustele tästä Asiaton sisältö