18-vuotias Veera Rantanen ja 17-vuotias Jenni Häkkinen eivät ole ensikertalaisia Kanarialla. Tämänkertaisella reissullaan heistä Jenni kirjasi huomioitaan Kanaria24.comin Oma tarina -osioon myös muiden iloksi.  Tyttöjen reissuajankohtaan sattui myös karnevaalit, jossa tämänvuotinen teema oli 1920- luvulle sijoittuva can-can, ja luonnollisesti myös tytöt pukeutuivat sen mukaan.
18-vuotias Veera Rantanen ja 17-vuotias Jenni Häkkinen eivät ole ensikertalaisia Kanarialla. Tämänkertaisella reissullaan heistä Jenni kirjasi huomioitaan Kanaria24.comin Oma tarina -osioon myös muiden iloksi.  Tyttöjen reissuajankohtaan sattui myös karnevaalit, jossa tämänvuotinen teema oli 1920- luvulle sijoittuva can-can, ja luonnollisesti myös tytöt pukeutuivat sen mukaan.

Kolumneja -  Kulttuurimatka Gran Canarialle

11.2.2018 16.00

Tulosta PDF

Ajatus kulttuurimatkasta Kanarialle, Gran Canarian saarelle, syntyi ystäväni, Rantasen Veeran, kanssa jo edellisellä reissulla Playa del Inglesiin vuosi sitten. Päätettiin tuolloin, että seuraavalla kerralla tutustutaan tarkemmin Gran Canarian erilaisiin kulttuurikohteisiin. Niin, siis sellaista suunniteltiin, ja seuraavanlaisia kulttuurikokemuksia me kartoitettiin ja koettiin reilun kahden viikon aikana helmi-maaliskuun vaihteessa.

Kulinarismi

Koska kulttuurimatkamme kohdistui Espanjaan, olivat erilaiset tapakset luonnollisesti osana ruokakulttuuria. Näkemäni ja kokemani perusteella sanoisin, että tapaksilla tarkoitetaan lähes kaikkia pientä syötävää, mikä on syötävissä käsin tai pieninä haarukkapaloina. Eli mitään virallista tapasta sinällään ei ole, ja tapakset vaihtelevat muutamia peruselementtejä lukuunottamatta paljonkin Espanjan sisämaan, rannikon ja saarien välillä.

Sitä mitä on helpoiten, ja yleensä myös edullisimmin, saatavilla tarjotaan tapaksena. Meillä oli ystävättäreni Veeran kanssa mahdollisuus nautiskella tapaksia paitsi perinteisessä espanjalaisessa perheravintolassa, myös Gran Canarialla vuosia asuneessa suomalaisperheessä.

Perheravintolassa nautimme valkosipulilla ja chilillä terästettyjä katkarapuja. Lisäksi tarjolla oli paikallista vuohenjuustoa tomaattimarmeladilla höystettynä. Olipa vielä tarjolla kaiken jälkeen chorizo-makkaroilla ja maustettua keittoa. Näiden lisäksi luonnollisesti oliiveja, mitä erilaisemmissa marinadeissa ja mausteissa. Simpukat ja mustekalat kaikkine eri versioineen ja lajeineen jätin ystävättäreni Veeran maisteltavaksi.

Suomalaisperheen luona edellä mainittujen tapasten lisäksi söimme kolajuomalla ja chilillä kypsennettyjä kyljyksiä sekä perunatortillaa. Tuoreet kasvikset ja hedelmät kuuluivat myös tähän kattaukseen. Niitä dippasimme sitten kanarialla erittäin paljon käytetyssä ja suositussa mojo-kastikkeessa – hyvää oli!

Näistä kahdesta kokeilusta vei lopulta voiton suomalaisperheen luona ateriointi. Syynä ei niinkään ollut itse tarjoilussa, vaan siinä, että yksi nautiskelun osa syntyy tarjottavien yhdessä valmistamisesta ja kattauksien tekemisestä.

Tanssia ja musiikkia

Flamenco-tanssi yhdistetään Euroopassa voimakkaasti Espanjaan. Tunnustan, etten ole asiaan tarkemmin perehtynyt, jotta tietäisin, mistä se on lähtöisin, mutta kyllä sitä vaan oli myös Kanarialla hyvin tarjolla. Meidän ei tarvinnut flamencoa kaukaa etsiä, sillä flamenco-esityksiä oli joissakin lähihotelleissa ja ja parissa ravintolassa iltaisin.
Ehkä flamencosta nauttisi eniten, jos pääsisi esimerkiksi osalliseksi paikallisia perhejuhlia tms., jossa olisi myös flamencoa tarjolla?

Espanjalaista musiikki vie mennessään. Kun oppi erottamaan, tai paremminkin karttamaan turistipaikat, pystyi aitoja espanjalaissäveliäkin kuulemaan. Parin kilometrin päässä majapaikastamme sijaitsevassa San Fernandon paikallisalueella soi espanjalainen musiikki joko karaoketaustoilla, tai sitten enemmän tai vähemmän vireessä soivien kitarankielien tahdissa.

Merkillepantavaa oli se, että moni espanjalainen kappale on näköjään myös levytetty suomenkielellä, sillä tunnistin tuttuja säveliä, mutta mieleen tulivat suomalaiset sanat : ) Mikäs siinä!

Diskoissa ja yökerhoissa soivatkin sitten kansainväliset hittibiisit sillä erolla Suomeen, että paljon mukaan mahtui espanjankielistä hittimusiikkia. Ja toki me suomalaistakin musiikkia reissulla kuultiin, kun Veera osallistui useamman kerran suomalaisravintoloiden lukuisiin karaokekilpailuihin. No ei siitä enempää, eikä meidän mielestä tuomareitten ammattitaidosta ja musiikkimausta… Yritä siinä sitten nuorena pärjätä, kun meidän näkökulmasta tuomareille nykymusiikkia edustaa neljäkymmentä vuotta sitten äänitetty Juice Leskisen Viidestoista yö.

Aktiviteettia arkeen

Koska meillä nuorilla, ja miksipä ei hiukan vanhemmillakin, menee viikonloppu bailatessa, pitää arkeen löytää aktiviteetteja. Meille se tarkoitti muutamia kertoja kuntosalilla käyntiä. Se oli itse asiassa huomattavasti kivempaa Inglesissä kuin Suomessa, sillä paikallista, miespuolista, ”personal trainer” -apua olisi kyllä näköjään ollut jokaisen kuntosalilaitteen luona. Myös kuntouinti kuului muutamaa päivää lukuun ottamatta arkisiin aktiviteetteihimme – kätevästi majapaikamme isossa piha-altaassa. Kun näiden lisäksi tuli vielä käveltyä, keilattua, minigolfattua ja tanssittua, oli mielestämme tämä loma aktiviteettien puolesta hyvin hoidettu.

Rentoutusta ja nautiskelua

Koska lomamme aikana kelit suosivat, oli luonnollist,a että osa ajasta vietettiin aurinkoa ottaen. Ja mikä oli aurinkoa ottaessa, kun taloyhtiön uima-allas sijaitsi vain kymmenen metrin päässä perhetutun terassilta. Eikä uimarannallekaan ollut kuin viiden minuutin kävelymatka.

Vietettiinpä muuten yksi koko reissun parhaimmista lomapäivistä avoauton kyydissä, millä mentiin läheiseen Puerto Ricoon uimarannalle picknickille. Vielä kun lisää rentoutumisen listalle muutaman kokovartalohieronnan, on tältä osin lomaodotukset saavutettu.

Karnevaalit

Meidän onneksi lomamme ajankohtaan osui Cran Canarian suurimmat vuosittaiset karnevaalit. Niitä oli vietetty jo ennen tuloamme saaren toisessa osassa, Las Palmasissa, josta huuma siirtyi sitten Playa del Inglesiin. Lauantaina, 28. helmikuuta, karnevaalit huipentuivat Playa del Inglesissä. Äkkituntuma on, että tunnelma on silloin melko lailla sama kuin Suomessa vappuna, kun siihen lisätään vielä juhannus ja uusi vuosi!

Karnevaaleilla on aina vuosittain vaihtuva teema, ja tänä vuonna se oli 1920- luvulle sijoittuva can-can, ja luonnollisesti myös pukeutuminen meilläkin sen mukaan. Karnevaalilauantaina suurin huomio keskittyi yli sataan kuorma-autoon, jotka kulkueena, peräkkäin kilpailivat kadulla katselevan yleisön huomiosta. Ihan uskomattoman mielikuvituksellisesti koristeltujen kuorma-autojen lavoilla jengi naamiaisasuissaan bilettää hulluna, ja vähemmän selvin päin.

Me aloitettiin karnevaaleihin valmistautuminen heti lauantaiaamusta, kun oltiin virkeinä herätty edellispäivän bileristeilyltä...

Eli tehtiin porukalla safkat ja muut tarjoilut. Perhetuttumme luona kävi sitten tuttuja ja naapureita. Eikä kansainvälisyttä puuttunut, sillä vieraina kävi virolaisia, ruotsalaisia, intialainen, italialaisia ja pari paikallistakin – ovat kuulemma canariota, ei siis espanjalaisia. Meillä kävi hyvä tuuri Veeran kanssa, kun meidät otettiin siitä matkan varrelta yhteen karnevaaliajoneuvoista kyytiin.

Valitettavasti rahat jäivät majapaikkaan, joten paluumatka korokengissä ei ollutkaan enää niin hauskaa, kun taksimatkan sijaan taivallettiin takaisin kolmisen kilometriä.

Summa summarum

Playa del Inglesistä jäi parhaiten mieleen ystävälliset ihmiset. Paikallisilla tai turisteilla ei näyttänyt olevan juurikaan kiirettä minnekään.

Lieneekö manjana-meininki tarttunut Inglesissä turisteihin, sillä pelkästään jo rauhallinen liikenne teillä on silmiinpistävää. Suojatiellä saa aina tilaa autoilijoilta, eikä kaupoissa tai ravintoloissa tönitä tai etuilla.

Kadut ja kiinteistöt olivat turistikeskittymässä siistejä, mutta siivottavaa ja korjattavaa oli kylläkin heti hiukan syrjemmällä.
Meille nuorille Playa del Ingles tarjoaa monivivahteista lomanautiskelua siitäkin huolimatta, että katukuvaa hallitsee suuri eläkeläisten määrä. Tämä toisaalta rauhoittaa meininkiä sopivasti, eikä nuorten suuria ylilyöntejä juurikaan huomaa. Ei ainakaan päiväsaikaan
.
Teksti: Jenni Häkkinen
Kuva: Jenni Häkkinen & Veera Rantanen, kuva-arkisto



*****************************************

Nämä tuli myös noteerattua - nice to know:

* Iso Coca Cola maksoi ravintolassa n. 2,5 eur
* Iso olutuoppi n. 3 eur
* Lehtipihvin saa kympillä, ja pizzan kuudella - kahdeksalla eurolla (aina löytyy edullisempiakin paikkoja, jos malttaa etsiä).
* Taksi maksaa noin viidenneksen Suomen taksien hinnoista, joten sillä on edullista matkustaa.
* Ruoat kaupoissa ovat paikallisalueen kaupoissa 30-40 prosenttia edullisempia kuin Suomessa.
* Kuten tiedetty, alkoholi ja tupakka kustantaa vain neljäsosan Suomen hinnoista.
* Merkkivaatteet ja elektroniikka ovat vain hiukan edullisempia kuin Suomessa, joten ainakaan elektroniikkaa ei saarelta välttämättä kannata ostaa.
* Englannin kielellä pärjää mainiosti turistikeskittymässä, mutta muutama espanjalainen sana kannattaa opetella kuten kiitos (gracias), hyvää päivää (buen dia) ja ole hyvä (por favor) .. ja lopuksi … tapaamisiin (hasta luego).

  286 / 343  


Keskustele tästä Asiaton sisältö

Uskomattoman upeasti koristeltujen kuorma-autojen lavoilla jengi naamiaisasuissaan biletti todella lujaa rytmittävien hiittibiisien tahtiin. Kuten näistä kuvista näkyy, myös jokainen osallistuja panosti omaan naamiaisasuunsa – huikeeta!
Loman aikana satsasimme myös liikuntaan – paljon mm. tanssia, minigolfia, keilausta ja kuntosalilla myös kävimme.  Parasta, no. maisemien puolesta, oli kävelylenkit rannalla, jossa matkan varrella suojellut hiekkadyynit Atlantin rannalla ovat upeat.
Espanjassa reissatessa tapakset ovat must – ne ovat sitä paitsi todella hyviä pieniä makupaloja lounasaikaan, kun kunnon ateria ei vielä maistu. Hyvä tuuri meillä kävi siltä osin, että Gran Canarian parhaaksi valittu tapas-ravintola sijaitsi aivan lähellä Playa del Inglesiä, jossa asuimme lomamme ajan. Luonnollisesti testasimme myös sen, vaikka hinnat hiukan suolaisemmat siellä ovatkin.
Meri, aurinko, veneily, hyvää musiikkia, hyvää seuraa – mm. näitä kaikkia tarjosi Party Boat -päivä, joka sitten jatkui yöllä diskoilun merkeissä saman porukan kanssa.