Se, että mun piti Inglesissä Au Pairina työskennellessäni olla vastuussa paitsi itsestäni, myös annetuista tehtävistä ja perheen Yolanda-tyttärestä, olivat oikeasti olennaisia syitä itsenäistymiseeni ja henkiseen kasvuun niinkin lyhyessä ajassa. Kävimme Yolandan kanssa useamman kerran muun muassa keilaamassa.
 
Se, että mun piti Inglesissä Au Pairina työskennellessäni olla vastuussa paitsi itsestäni, myös annetuista tehtävistä ja perheen Yolanda-tyttärestä, olivat oikeasti olennaisia syitä itsenäistymiseeni ja henkiseen kasvuun niinkin lyhyessä ajassa. Kävimme Yolandan kanssa useamman kerran muun muassa keilaamassa.
 

Kaksi kuukautta Au Pairina Inglesissä

20.8.2017 0.00

Tulosta PDF

Ennen syksyllä alkavia kosmetologi-opintoja, oli keväällä oikea aika lyhyelle irtiotolle: Veera Rantanen, 18 v., pääsi toiveensa mukaisesti Gran Canarialle kahdeksi kuukaudeksi pariskunnan, yhden lapsen (10 v.), kahden koiran ja yhden kissan perheeseen.


Veera kertoo omin sanoin kokemuksestaan:

UUSINTA VIIME VUODELTA - Tämä Au Pair -jakso oli nyt mun kolmas kerta Inglesissä, Gran Canarialla. Olimme ensimmäisen kerran Kanarialla ystäväni Jennin kanssa viime vuonna. Me tiedettiin heti, että tulemme uudelleen. Ekalla kerralla oltiin vain viikko, mikä meni kyllä ihan liian nopeasti, ehdittiin vai pikaisesti tutustua pintaraapaisuna paikkaan.

Tänä vuonna, helmi-maaliskuun vaihteessa, tultiin uudemman kerran ja oltiin reilut kaksi viikkoa. Kun tulin tämän tokan kerran jälkeen Suomeen, niin tuli heti ihan kauhea ikävä kaikkia ihmisiä ja sitä paikkaa.

Irtiotto ennen opintojen aloittamista

Olin ehtinyt olla kaksi viikkoa Suomessa, kun sukulaisperheen isä, Teijo, soitti Inglesistä mun kuulumisia ja kysyi, että mikä fiilis mulla on nyt ollut ja että mikä on mun koulunkäynnin tilanne.

Totesin siinä sitten, että mähän en tehnyt Suomessa yhtään mitään sillä hetkellä keskeytettyäni lukion, sillä päätin hakea kosmetologikouluun. Ja sanoin, että voin henkisesti tosi huonosti, kun kotona ei ollut kiva vaan oleskella ennen syksyllä alkavaa koulua.

Teijo kysyi tilanteeni kuullessaan, että haluaisinko tulla takaisin Kanarialle Au Pairiksi heidän perheeseen. Kävin vähän läpi kaikkia noita edellä mainittuja asioita, ja tajusin, että mun oikeasti kannattaa mennä.

Ei kestänyt kauan, kun menolippu oli ostettu ja fiilis oli vähän ristiriitainen, kun tiesin, että mulle tulee kauhea ikävä kaikkia kavereita, mutta - mä tarvitsin tätä!

Kaverit epäilivät pärjäämistäni
heistä erossa

Pari mun kaveria sanoi, että miten mä muka kestän yksin siellä ilman kavereita, ja että tulisin kuulemma heti kuukauden jälkeen takaisin, kun en kestäisi. No, mä tiesin, että tulen pärjäämään hyvin.

Kun olin asettunut Inglesin Au Pair -perheeseeni taloksi kunnolla, kävimme läpi tarkemmin mun duunit. Ne oli mielestäni täysin kohtuullisia, eikä ollenkaan ylitsepääsemättömiä: siivousta, tiskausta, kaupassa käyntiä, lapsen harrastukseen vientiä ja hänen kanssaan leikkimistä jne. Yksi tehtävistäni oli myös käydä salilla kolme kertaa viikossa perheen äidin, Katjan, ja sokean isän, Teijon, kanssa.

Parasta oli aktiivinen
liikunnan harrastaminen

Aloitettiin Teijon kanssa myös netistä nappaamamme, hyvä juoksuohjelma, Porin juoksukoulu. Molemmat aktiviteetit huomioiden, siinä tuli treenattua sellaiset 7-8 kertaa viikossa. Mielestäni se juokseminen oli ihan parasta, ja vaikka se olikin yks mun "duuneista", niin se oli se, mikä sai mut rentoutumaan. Oli ihan parasta juosta rannalla ja lopuksi siitä sitten uimaan suoraan mereen!

Totuin Inglesissä siihen, että englanti oli se kieli, millä mun piti pärjätä, ja se paranikin tosi paljon. Espanjan kielen taitoini riitti kaupassa ja kahviloissa.

Tykkäsin ihan sikana perheen koirien kanssa ulkoilusta, kävin pitkillä lenkeillä, ja samalla tapasin paljon ihmisiä, ja tutustuin heihin, ja sain myös viettää aikaa ulkona. Tosi moni kysyi, että olenko norjalainen vai ruotsalainen, koska suomalaiset ovat kuulemma hiljaisia ja kalpeita – mutta tykkäsin keskustella ihmisten kanssa ja mennä yksin ulos!

Henkisen kasvun paikka

Kaverini tuli työjaksoni loppupuolella käymään ja se auttoi siihen koti-ikävään jonkun verran, mutta silti viihdyin mieluiten yksin ja siten tutustuin helpommin uusiin ihmisiin.

Meistä tuntui jo viimeksi ystäväni Jennin kanssa Inglesissä reissatessa, että ihan kun olisimme jotenkin kasvaneet henkisesti tuolla toisella reissulla, kun kavereitten jutut tuntui sen jälkeen niin tyhmiltä. Tosin, heitettiin läppää siitä, että se saattoi olla sen punaviinin syy, kun totuttiin sitä satunnaisesti espanjalaisittain maistelemaan. Totta kai se punaviinikin oli osittain se, mikä rohkaisi siinä sitten menemään ihmisten puheille ja tutustumaan kulttuuriin.

Se, että mun piti Inglesissä Au Pairina työskennellessäni olla vastuussa paitsi itsestäni, myös annetuista tehtävistä ja perheen Yolanda-tyttärestä, olivat oikeasti syitä itsenäistymiseeni ja henkiseen kasvuun. Mulla oli oikeasti ihanaa siellä! Mulle tuli hyvä suhde ja yhteys Katjaan, Teijoon ja Yolandaan. Meidän yhteinen juttu siellä oli, että pelattiin melkein joka ilta koko perhe yhdessä erä Kimble-seurapeliä.

Ensi kerralla lomailemaan

Välillä totta kai tuntui, ettei jaksaisi, mutta se sää, ihmiset ja treenaaminen yhdessä saivat mut jaksamaan ihan älyttömän hyvin. Olisin valmis menemään ihan milloin vaan uudestaan ja varmasti menenkin – mutta lomalle – sillä syksyllä alkavat kosmetologiopinnot eivät muuhun anna aikaa.

*************************************************************************

Vinkkejä!

  • Mulla oli helpompi aloitus, koska menin tuttuun perheeseen ja kyseessä oli vain kahden kuukauden jakso. Jos harkitset Au Pairiksi menoa, varmista mahdollisimman hyvin, esimerkiksi jonkin järjestön kautta paikkaa hakemalla, että pääsisit luotettavaan perheeseen.
  • Sain ennen reissua varsin tarkan ja selkeän listauksen päivittäisistä / viikoittaisista töistä, joista toki puolin ja toisin joustettiin. Mutta selkeät ennakkotiedot siitä, mitä tuleman piti, auttoivat olennaisesti asennoitumaan jo ennakkoon oikein tulevaan työjaksoon. Eli tee työsopimus.
  • Se onko perheessä aivan pieni lapsi tai useampia lapsia, mikä on eläinten määrä jne. kannattaa huomioida, vaikuttavat suoraan työn määrään. Minä viihdyin selkeästi paremmin jo noin 10-vuotiaan lapsen kanssa, kuin jos olisi ollut vauva hoidettavana.
  • Lentolippu- ja vakuutusasiat hoidettava hyvissä ajoin kuntoon. Varmista, että saat myös työtodistuksen, kun työjakso loppuu.
  • Muista asenne, asenne, asenne. Voit itse vaikuttaa paljon siihen, kuinka viihdyt ja miten pärjäät. Ole aktiivinen, sopivissa määrin ennakkoluuloton ja kuitenkin järkevä ja sosiaalinen, pienistä asioista ei kannata nipottaa. Parhaiten viihdyt, jos tunnet olevasi osa perhettä, kuten minä koin olevani.

Teksti: Veera Rantanen
Kuvat: Veera Rantasen kuva-arkisto



  71 / 687  


Keskustele tästä Asiaton sisältö